Henry Eriksson
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Henry Eriksson (vas.) ja Lennart Strand. | |||
Maa: Ruotsi | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Lontoo 1948 | 1 500 metriä | |
EM-kilpailut | |||
Hopeaa | Oslo 1946 | 1 500 metriä |
Knut Henry Eriksson (23. tammikuuta 1920 Krylbo, Ruotsi – 8. tammikuuta 2000 Gävle)[1] oli ruotsalainen yleisurheilija ja 1 500 metrin olympiavoittaja Lontoossa 1948.
Eriksson aloitti uransa seiväshyppääjänä, mutta joutui eräässä seuraottelussa juoksemaan 1 500 metriä varamiehenä ja päätti vaihtaa lajia.
Eriksson otti osaa EM-kisoihin 1946 Oslossa ja sai hopeaa 1 500 metrillä maanmies Lennart Strandin voittaessa. Vuoden 1947 Ruotsin mestaruuskilpailuissa Strand ja Eriksson kävivät tiukan loppukirikamppailun Strandin voittaessa uudella maailmanennätyksellä 3.43,0. Eriksson oli toinen uransa parhaaksi jääneellä ajalla 3.44,4.
Lontoon olympialaisissa Strand oli ennakkosuosikki. Finaalipäivänä sää oli kurja ja kilpailu käytiin rankkasateessa vettyneellä radalla. Runsas kierros ennen maalia Eriksson ja Strand repäisivät itsensä eroon muusta joukosta ja viimeisen kierroksen alkaessa he olivat jo toistakymmentä metriä edellä kolmantena ollutta Hollannin Wim Slijkhuisia. Viimeisessä kaarteessa Strand yritti ohittaa johdossa ollutta Erikssonia, mutta turhaan. Eriksson voitti Strandin noin puolella sekunnilla olosuhteisiin nähden hyvällä ajalla 3.49,8.
Eriksson oli mukana Gefle IF:n 4 × 1 500 metrin ja 4 × mailin maailmanennätyksen juosseissa joukkueissa.
Kun vuoden 1956 olympialaisten ratsastuskilpailut järjestettiin Australian karanteenimääräysten takia Tukholmassa, Eriksson oli yksi kolmesta olympiatulen sytyttäjästä.
Henkilökohtaiset ennätykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 800 m 1.52,5
- 1 500 m 3.44,4
- 2 000 m 5.13,6
- 3 000 m 8.16,8
- 5 000 m 14.40,0
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hannus, Matti;: Yleisurheilu: Tuhat tähteä. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Henry Eriksson Olympedia. Viitattu 2.9.2021. (englanniksi)
1896: Edwin Flack | 1900: Charles Bennett | 1904: James Lightbody | 1908: Melvin Sheppard | 1912: Arnold Jackson | 1920: Albert Hill | 1924: Paavo Nurmi | 1928: Harri Larva | 1932: Luigi Beccali | 1936: John Lovelock | 1948: Henry Eriksson | 1952: Joseph Barthel | 1956: Ronald Delany | 1960: Herb Elliott | 1964: Peter Snell | 1968: Kipchoge Keino | 1972: Pekka Vasala | 1976: John Walker | 1980: Sebastian Coe | 1984: Sebastian Coe | 1988: Peter Rono | 1992: Fermín Cacho | 1996: Noureddine Morceli | 2000: Noah Ngeny | 2004: Hicham el-Guerrouj | 2008: Asbel Kipruto Kiprop | 2012: Taoufik Makhloufi | 2016: Matthew Centrowitz | 2020: Jakob Ingebrigtsen | 2024: Cole Hocker |
|